Erki Pärnoja on tullut parhaiten tunnetuksi Viron suurimman indie-yhtyeen, Ewert And The Two Dragonsin kitaristina. Itseltäni miehen soolomateriaali on mennyt valitettavasti pahasti ohi, mutta häpeä on omalla kontollani – genrerajoja tuntemattomassa soolotuotannossaan Pärnojan luomisvoima tuntuu pääsevän todella valloilleen.
Pärnojan neljäs soololevy Leva tuntuu jo ensikosketuksella toismaailmalliselta ja vie kuulijansa persoonallisella folkillaan unenomaiseen ympäristöön.
Oman osan eteerisyyteen tekee (muutamia hetkiä lukuun ottamatta) vironkielinen laulu, jota kuullaan noin joka toisella kappaleella. Se voi itsessään säikäyttää potentiaalisia kuulijoita, mutta ainakin omalla kohdallani se estää takertumasta kappaleiden sanoitusten mahdollisiin kompastuskiviin. Pärnojan laulua kuuntelisi mielellään enemmänkin.
Levan maailma on kuin toisesta ajasta ja paikasta: akustisen kitaran, minimalististen rumpujen ja jousien varalle rakennettu levy maalaa kuvia aarniometsän keskellä vallitsevasta vaihtoehtoisesta maailmasta.
Pärnojan visioissa on jotain samaa satumaisuutta kuin Sigur Rósin tai Mew’n herkässä eskapismissa. Tähän tunnelmaan haluaa sukeltaa kerta toisensa jälkeen uudelleen.