Katie Meluasta on tuskin kirjoitettu montaakaan artikkelia ilman, että niissä olisi mainittu Norah Jonesin nimi. Niin samankaltaisia näiden artistien tarinat ovat: kummatkin heistä ovat taitavia jazzahtavan popmusiikin tulkitsijoita, kumpikin nousi musiikkimaailman huipulle nuorella iällä 2000-luvun alkukymmenyksellä ja kumpikin on viihtynyt jo pitkän aikaa pienemmillä esiintymislavoilla uransa rakettimaisen alun jälkeen.
Molempien artistien voi myös arvella elävän unelmaansa. Melua ja Jones saavuttivat jo ensimmäisillä levyillään pitkälti kaiken, mitä heidän genressään voi saavuttaa, ja nyt artistit voivat puuhata tahoillaan ihan mitä huvittaa. Kun ei ole enää mitään todistettavaa, voi tehdä musiikkia ja keikkoja ilman kummempia paineita.
Melua on viettänyt tämän kesän esiintymällä siellä täällä Euroopassa. 24. elokuuta artisti saapui konsertoimaan Helsingin Juhlaviikoille, ja Meluan nimi veti edelleen Huvilateltan tupaten täyteen. Erityisesti varttuneemmat, keski-iän jo ylittäneet kuulijat olivat löytäneet paikalle sankoin joukoin.
Georgialaissyntyinen, nuorena Englantiin muuttanut laulaja-lauluntekijä tarjosi nelimiehisen bändinsä kanssa puolentoista tunnin verran samettisen pehmeää, elokuun pimenevään lltaan oivallisesti sopivaa tunnelmamusiikkia, jossa ei kiirehditty minnekään. Hyväntuulinen artisti kehui kuluvan kesän olleen parasta aikaa ikinä, ja yleisölle tämä näkyi vapautuneena esiintymisenä.
Kesäkauden hienouteen lienee vaikuttanut myös se, että Melua voi odottaa perheenlisäystä aivan pian. Laulaja esiintyi Helsingissä raskaana ja todennäköisesti melko lähellä laskettua aikaa. Tuleva lapsi on 41-vuotiaan artistin toinen.
Yleisö sai kuulla kappaleita sekä Meluan miljoonamyyntivuosilta 2000-luvun alusta että tuoreemmilta levytyksiltä. Yleisön reaktiot pysyivät hillittyinä, joskin vanhemmat bravuurit Nine Million Bicycles ja The Closest Thing to Crazy sähköistivät Huvilateltan tunnelmaa. Konsertin perussävy pysyi herkän uneliaana, mutta muutamissa kappaleissa taustayhtye pääsi terävöittämään soittoaan intensiivisemmäksi. Näin kävi esimerkiksi Janis Joplinin repertuaarista napatussa Kozmic Bluesissa, joka on pysynyt Meluan repertuaarissa jo muutaman vuosikymmenen ajan.
Noin muuten Melua viljeli lainakappaleita säästeliäästi. Laulaja on levyttänyt vuosien mittaan uusia tulkintoja esimerkiksi The Curen, Stingin ja Canned Heatin biiseistä, mutta näitä ei Helsingissä kuultu. Myös suoratoistopalveluissa Meluan suosituimpien kappaleiden joukkoon kohonnut versio Blackin Wonderful Lifesta jätettiin soittamatta.
Ensimmäisten kiitosten jälkeen Melua taputettiin vielä takaisin lavalle, ja aivan viimeisen kappaleen laulaja esitti yksin akustisen kitaran kera. Vuonna 2005 alun perin julkaistu I Cried for You toimi hyvänä kiteytyksenä illan annista: kaunis, höyhenenkeveä laulu sai uhkaavasti pimenevän kesäillan tuntumaan merkittävästi vähemmän kolealta. Tällaisen musiikin tahdissa suhtautuu lähestyvään syksyynkin toiveikkaammin.
Soundin työryhmä: Saku Schildt (teksti ja kuvat), Jenni Schildt (some)
