Levyarvio: Lähiöromantiikkaa tunnistettavalla soundilla – Lauman uudella levyllä kaikuu 90-luvun suomirock ja kitaraindie

Lauma
Yhtenä kappaleena
Piss Poor

Kaikuefektiä on käytetty antaumuksella keravalais-tuusulalaisen Lauman toisella albumilla. Bändin lyhyestä historiasta huolimatta vuonna 2017 perustetun yhtyeen jäsenille musiikin tekeminen on tuttua puuhaa. Sen kyllä huomaa. Tunteellista indierockia ja kunnianhimoista harmonisointia sisältävä levy seuraa vuonna 2018 julkaistun Keskeltä ohi -albumin jalanjäljissä.

Levyn avauskappale En tunne enää mitään tarjoaa mahtipontisen alun, jonka jälkeen meno tasoittuu hiukan. 90-luvun suomirokin ja -indien vaikutteita imevä soundi särisevine kitaroineen ja lähiöromanttisine sanoituksineen on kaikesta päätellen bändille sydämenasia. Levyn kappaleet eivät käsittelekään sen vähempää kuin repivää rakkautta, tuskaa ja sydänsurua. Samaa raastavaa kipua on yritetty tuoda myös musiikkiin valittavien kitaroiden kautta.

Vaikka sitä kaikupedaalia ei tarvitsisikaan polkea ihan joka väliin, bändi on kieltämättä onnistunut luomaan sillä itselleen persoonallisen, tunnistettavan soundin. Loppujen lopuksi se tuntuu olevan ainoa asia, joka erottaa heidät lukuisista muista genren bändeistä.