Levyarvio: Lauluja oletetulta viattomuuden ajalta – Marko Haaviston ja Kaarle Viikatteen yhteislevyllä kohtaavat Topi Sorsakoski ja Bonanza

Kaarle Viikate & Marko Haavisto
Kuu on vaarallinen
Longplay

Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston Laulu tuohikorteista (2015) saa jatkoa Toivo Särkän vuonna 1961 ohjaaman draaman kaimaksi ristityllä albumilla. Tälläkin kertaa duo täydentyy bändiksi Francine-kitaristi Ana Kukkolan ja ennen nykyistä Agents-pestiään muun muassa Wigwamin ja Honey B & T-Bonesin rumpalina kuullun Kepa Kettusen toimesta.

Kuu on vaarallinen on introllaan tv-sarja Bonanzasta muistuttavasta avausraidasta lähtien hykerryttävä yhdistelmä oletetun viattomuuden aikaista iskelmää ja rautalankaankin vääntyvää rock’n’roll-juurta. Tekstien viljelemät emojikansalle vieraat sanavalinnat vain lujittavat sidettä menneeseen.

Iskelmällisimmillään levy vilkaisee hetkittäin Topi Sorsakosken aikaisen Agentsin kulta-aikoihin. Kirjoon mahtuvat yhtä sulavasti myös tanakasti polkeva tango, lyriikallisesti nokkelan Vanha Fergusonin kiireinen twist ja rockabillyksi taipuvan Kun liskot nukkuvat -biisin ripaus Stray Catsin Rock This Townia. Aavekraatari ja Souda soutaja alleviivaavat kaksikon viehtymystä elämän kääntöpuoleen kuoleman ollessa läsnä lukuisissa valeasuissaan.

Viikatteen ja Haaviston yhteistyö toimii jälleen niin saumattomasti, että albuminsa päätösraita on onneksi Kuulemiin! eikä Hyvästi!