Levyarvio: Levyllinen ahdistunutta vertaistukea ja tarvitsevaa lohdutusta – Chvrchesin uuden albumin mahdollisuudet ovat oikeassa mielentilassa rajattomat

Chvrches
Screen Violence
EMI

Pop-musiikin on valehdeltava ollakseen totta. Sen on hajotettava ihminen, jotta voisi kasvaa elämää suuremmaksi. Ja abstrahoitava maailma, jottei murskautuisi osuessaan sen pintaan.

Luulen Chvrchesin ajattelevan näin. Kolmikon uutukainen on nimittäin täynnä itsensä parantavia haavoja. Se on kokoelma kasaridiskosta ja 2000-luvun indiepopista poimittuja atrappeja, jotka nostavat tunteet ilmoille ja luikertelevat niiden sisällöiksi. Mutta se on myös levyllinen ahdistunutta vertaistukea ja tarvitsevaa lohdutusta, näyttämisen halua ja nähdyksi tulemisen kauhua.

Albumin ytimeen ulottuva halkeama on kuin nykyajan metafora. Kuilun toiselle puolelle jää aiempaa tummareunaisemman euforian täydellistämä musiikki, toiselle ulkoisten paineiden alle musertuva kokija. Vastakohdat yhdistäväksi tunnesillaksi asettuu Lauren Mayberryn haavoittunut mutta arvonsa tunteva ääni. Laulajalla on harvinainen taito sytyttää sielu palamaan sielläkin, mistä käyttöarvoa jahtaava tuotanto on puristanut kaiken muun pois. Samalla hän osaa säilyttää etäisyyden osoittaen, että viime kädessä jokainen merkitys on kiinni kuulijasta itsestään.

Kaikkiin mielentiloihin levy ei sovi. Välillä todellisuus on kuitenkin pakko hukuttaa siitä johdettuun harhaan. Silloin Screen Violencen tarjoamat mahdollisuudet ovat rajattomat.