Levyarvio: Liian laskelmoitua huolettomuutta – Fiona Applen uutuuslevy ei ole aivan niin spontaani kuin olettaa saattaa

Arvio julkaistu Soundissa 5/2020.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Fiona Apple
Fetch The Bolt Cutters
Epic

Vuonna 1999 Fiona Apple lauloi A Mistakella ”I’m gonna make a mistake / I’m gonna do it on purpose”. Perfektionistiselle singer-songwriterille tarkoituksellinen epätäydellisyys oli varmasti vapauttava idea. Sen toteuttamista Applen musiikissa saatiin kuitenkin odottaa vuoden 2012 kaoottiseen ja villiin Idler Wheeliin. Joissain arvioissa jo vallankumoukselliseksikin julistettu Fetch The Bolt Cutters on todellisuudessa aika suoraa ja johdonmukaista jatkoa Idler Wheelille.

Kahdeksan vuoden varrella Apple on harjoitellut epätäydellisyyttä muun muassa esiintymällä vuoden 2012 SXSW:ssä kaikkien aikojen huonoimman kitaristin kanssa ja jäämällä samana vuonna kiinni huumeista Texasin rajalla. Nyt sekoilu on päästetty levylläkin vielä Idler Wheeliäkin enemmän valloilleen. Keittiötarvikkeet kolisevat, koirat haukkuvat, soittomokia sattuu ja vielä virheiden kirvoittama kiroilukin ollaan jätetty levylle.

Klaustrofobisen kotikutoisen äänimaailmansa johdosta itsetuotettua Bolt Cuttersia ollaan ehditty jo useammalta taholta kutsua täydelliseksi korona-aikakauden levyksi. Se, että tee-se-itse -henkinen levy kuulostaa näin hyvältä varmaan inspiroikin montaa nyt kotonaan jumittavaa muusikkoa. Applelle eristäytyminen on kuitenkin maailmantilanteesta riippumaton elämäntapa. Onhan levyn nimikin Netflix-sarjan dialogista lainattu.

Keittiötarvikkeet kolisevat, koirat haukkuvat, soittomokia sattuu ja vielä virheiden kirvoittama kiroilukin ollaan jätetty levylle.

The Fall -sarjassa Gillian Anderson vapauttaa vangittua tyttöä, ja erilaisista kahleista vapautuminen onkin Fetch The Bolt Cuttersin kantava teema. Sanoituksellisesti toksiseen maskuliinisuuteen keskittyvä levy on enemmän korona paniikkia edeltävän me too -ajan tuote, mutta vapautumisesta puhuvat biisit sopivat varmasti myös monen vuoteen 2020.

Päällisesti spontaanilta energianpurkaukselta kuulostavaa levyä ollaan tosiasiassa äänitetty jo vuodesta 2015 lähtien. Vaikka sanoituksellisesti aika ei ole valunut hukkaan (For Her, Heavy Balloon), on hiominen musiikin kannalta ollut ongelmallisempaa. Applen virheet kuulostavat vähän liian tarkkaan harkituilta ja laskelmoiduilta.

Lisää luettavaa