Levyarvio: Maanläheinen levy kaupunkimaisemista – Lepolan Akka & Tuohikirjeet tarjoavat kipua ja tuskaa täydeltä laidalta

Lepolan Akka & Kulkutauti
Tuohikirjeet
Stupido

Tampereen Pyynikillä viisi vuotta sitten syntyneen ja sittemmin septetiksi kasvaneen Lepolan Akka & Kulkutaudin Tuohikirjeet tekee seuraa debyyttialbumille Heinätori 3 (2018). Karheana soundaavalla levyllä bändin tummanpuhuvat laulut sovittuvat tarpeen tullen raa’asti revitteleväksi kitararockiksi, flyygelisäesteiseksi balladiksi tai E Street Bandin tapaan saksofonin johdolla täydeltä laidalta tuuttaavaksi rutistukseksi.

Tuohikirjeet on maanläheinen ja samalla ehdottoman kaupunkilainen levy. Lyriikoissa riittää tuskaa ja kipua niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin muodossa. Jo tekstillään hätkähdyttäväksi avaukseksi asemoitu Psykedeelit ja naruleikit ja Nauru puristaa kaulaa ennakoivat, ettei luvassa ole kaikkein seesteisimpiä tunnelmia. Lepolan Akan ja Jussi Vehmanin laulama duetto Irti sinusta tarjoaa ihmissuhdedramatiikkaa parhaimmillaan.

Itse Lepolan Akka eli musiikkiterapeutti Miia Lepola on osaava laulaja, mutta päällekäyvimmillään tulkintansa lipsuvat yli-innokkuuden puolelle.

Tuohikirjeiden cd-painokseen on päässyt ikävä kauneusvirhe, sillä raskaalla kädellä coveroitu Kollaa Kestää -klassikko Jäähyväiset aseille on muun materiaalin tavoin mainittu Lepolan Akka & Kulkutaudin kirjoittamaksi.