Battlelorella tuntui menevän hyvin ainakin taiteellisessa mielessä, kunnes bändi päätti pistää pillit pussiin määrittelemättömäksi ajanjaksoksi. Levytystaukoa kertyi 11 vuotta, joten jo ennalta voi arvata, että bändi ei voi olla entisensä.
Battleloren fantasiametallin tunnusomaisin piirre lienee sen melankolia. Tätä yhtye pääsi kehittämään varsin intensiivisiin mittoihin ennen taukoaan, mutta vuodet eivät ole tässä suhteessa tehneet pahasti hallaa. Tunnelmallisuudella leikittelyssä on jotain vielä vaivattomamman oloista kuin ennen. Se vaikuttaa luonnolliselta, syvään juurtuneelta tunnetilalta, josta yhtye pääsee biisinsä kasvattamaan.
Kappalemateriaalikin esittelee tuttuja piirteitä, mutta sävellykset eivät ole samalla tavalla intensiivisiä kuin joskus ennen. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä ja syönyt yhtyeen terävyyttä sekä tylsistyttänyt sovitusten iskuvoimaa. Ihan kuin bändi ei olisi hoksannut pontevammin alleviivata biisiensä väkevimpiä piirteitä. Vaikuttaa kuin Battlelore ei olisikaan saavuttanut samanlaista hurmostilaa, johon se pystyi esimerkiksi The Last Alliancella (2008) ja jota siltä sittemmin opittiin odottamaan.
The Return Of The Shadow on omassa sarjassaan kaikesta huolimatta erinomainen levy ja Battlelore-skaalallakin hyvä, mutta kun tiedossa on, että bändi kykenee parempaan, siltä rohkenee myös vaatia enemmän.