Battleloren lähimenneisyys tuntuu olleen kovaa soittajien etsintää. Vaikka säätöä on ollut, se ei ole päässyt ainakaan kuultavissa määrin vaikuttamaan musiikin laatuun, vaikka toisinkin moisissa sessioissa voisi käydä. Levy-yhtiö luottaa bändiin ja panokset tuntuvat kovenevan levy levyltä.
Evernight on toki mallikas esitys ja tietyssä mielessä yhtye asteleekin jälleen eteenpäin. Toisaalta samalla bändi on menettänyt jotakin. Ennen Battlelore kuulosti pelottavalta, uhkaavaltakin. Nyt bändi tuntuu jo lähtökohtaisesti ajaneen biisinsä eräänlaisen kompressorin läpi, joka on raapinut niiden särmät pois ja tasoittanut tunnelmia. Näin yhtye on menettänyt merkittävän puolen itsessään.
Ei peliä silti ole menetetty. Battleloren konseptiin sopien uudet biisit voisivat edustaa jonkinlaista välivaihetta, seesteisyyden kehtoa, joka saa välillä hieman vauhtia ja jälleen heiluu leppeästi puolelta toiselle. Totta kai bändi välillä murjaisee, mutta se ei tunnu, ei ainakaan ihan samalta kuin ennen.
Aiempaa goottisävyisemmät vivahteet ja nerokkaat melodiat tarjoilevat silti pätevää Battlelorea. Pienestä alkujärkytyksestä toipumisen jälkeen Evernightista on helppo pitää.
