Vampyyri on kalpeahipiäinen taruolento, mutta se on myös Otto Mikkolan (Autiomaa, Puhelinseksi, Romanssi, Joustopäät) sooloprojektin nimi.
Katujen Nosferatu sisältää yhdeksän kappaletta, jotka on nimetty hyisen teeman mukaan. Viiltävä intro Päivä painuu mailleen… repii hahmon ylös pakastinarkusta, eikä aikaakaan kun viileän syysilman haistelu alkaa tehota. Olen Vampyyri kytkee ajatukset Roky Ericksonin synkeän punkrockin hengessä seikkailevaan materiaaliin. Tervetuloa kidutuskammioon on nimensä mukainen hooceepiina, joka kuorrutetaan maanisella naurulla. ”Älä häiritse hautarauhaa! Jättäkää mut rauhaan!” älähtää puolestaan Hautarauha.
Mieleen porautuvia heviriffejä on valikoitunut mukaan optimaalinen määrä. Myös post-punkin romanttisia sävyjä löytyy, kuten esimerkiksi hittipotentiaalinen Tauti osoittaa. Erityismaininnan ansaitsee vielä kokonaiset 23 minuuttia mellestävä Verenhimo. Turhat musiikilliset lonkerot on nypitty pois. Meininki on ajoittain yhtä yksi ilmeinen kuin patsaaksi jähmettynyt verenimijäkin. Kappaleesta toiseen pysyy matkassa myös kauhutarinamainen tunnelma, jonka synkkyys on hykerryttävää.