Levyarvio: Muinais-ugrilaista freejatsia ja muuta armotonta svengiä – Raja oman ja arkiston aarteiden välillä hämärtyy

Arvio julkaistu Soundissa /.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

The Mystic Revelation Of Teppo Repo
Oi te kamuiset
Helmi Levyt

Vasta äsken julkaistiin Otto Eskelisen hieno soololevy Pindarin Sävel ja nyt jo tulee emoyhtyeen uusi työ. Levyjen hengessä on paljon samaa, mutta toteutukset poikkeavat toisistaan. Siinä missä Pindarin Sävel on paljolti ”rakennettu”, tämä on soitettu livenä studiossa ja huokuu väkevästi intiimiä vuorovaikutusta. Eskelinen suosii juurevan mystisesti soivia puuhuiluja, joista eniten käytetty on aikoinaan kuulunut Teppo Revolle itselleen. Eero Tikkanenkin keskittyy kontrabassoa enemmän napakasti soivaan 2-kieliseen mongolialaiseen ”blueskitaraan” topshuuriin Arwi Lindin täydentäessä tiiviin tunnelmoinnin monenlaisilla lyömäsoittimilla.

Raja bändiläisten omien sävellysten ja arkistoista kaivettujen viisujen välillä hämärtyy. Onkin yhtyeen valtti, ettei se ole museoimassa mitään vaan ottaa oikeasti yhteyden esi-isien/äitien henkiin ja antaa mennä niiden ohjaamana. Totaalisen läsnä olevaa ja paikoin armottoman svengaavaakin menoa voisi kuvata muinais-ugrilaiseksi freejatsiksi. Se kohiseva koski esimerkiksi groovaa niin, että näen Aylerin ja Ornetten myhäilevän toisessa ulottuvuudessa.

Viimemainitusta puheen ollen: kokonaisvaltaisesti soiva Oi te kamuiset lumoaa kuulijan juuri sillä, että se vie toisenlaiseen kokemisen tilaan samalla kun on kirjaimellisesti maanläheinen elämys. Akateemisuus on tästä kaukana.

Lisää luettavaa