Levyarvio: Musiikkia boheemeille ja vähän muillekin – Onko Jaakko Eino Kalevi indien Steely Dan?

Jaakko Eino Kalevi
Out Of Touch
Domino

Jaakko Eino Kalevin nimen alla julkaistu musiikki on aina ollut boheemisti dekadenttia – suurpiirteistä, mukavia, ilmavia ja pellavakankaisia vaatteita käyttävän maailmankansalaisen musiikkia.

Mutta se paranee ja muuttuu sofistikoituneemmaksi lukuisilla pienillä tavoilla koko ajan, JEKin muistuttaessa levy levyltä enemmän ja enemmän jonkinlaista indien Steely Dania. Uuden levyn avausbiisin kohdalla mielleyhtymä on jo huomattavan vahva.

Jaakko Eino Kalevi on aina ollut myös hiukan irrallaan, omassa maailmassaan. Out Of Touch, kuten jo nimestä huomaa, tulee sieltä missä kenttä on heikko. Dub on aina ollut olennainen osa JEKin soundipalettia. Dub on irti ajasta ja paikasta, fantasiaversio jostain menneestä, jo tapahtuneesta.

Out Of Touch on myös irti genreistä. Se on syönyt sisäänsä tyyliä ja vaikutteita laajalta alueelta China Eddien rennosta rockauksesta Conceptual Mediterraneanin (Part 1) baleaariseen poppiin ja People In The Centre Of The Cityn kasarigrooveen, mutta kaikki kuulostaa vain ja ainoastaan Jaakko Eino Kalevilta.

Out Of Touch on JEKin vahvin levy sitten Töölö Labyrinthin (2011), joskin täysin erilainen.