JAAKKO EINO KALEVI: Töölö Labyrinth

Arvio julkaistu Soundissa 12/2011.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Modern Life -albumilla (2010) Jaakko Eino Kalevi operoi vähäeleisen mutta viehättävän diskopopin parissa. Nyt hän hakeutuu lähemmäs rytmimusiikin alkulähdettä ja osoittaa taitonsa viihdyttävän, helposti sulavan jazzin tekijänä.

Arvio

JAAKKO EINO KALEVI
Töölö Labyrinth
JEKS

Modern Life -albumilla (2010) Jaakko Eino Kalevi operoi vähäeleisen mutta viehättävän diskopopin parissa. Nyt hän hakeutuu lähemmäs rytmimusiikin alkulähdettä ja osoittaa taitonsa viihdyttävän, helposti sulavan jazzin tekijänä.

Vaikka Töölö Labyrinth -levyn takakannessa mainitaan jalkapallojoukkueellinen muusikoita, on kyseessä yhden musiikin vapaa-ajattelijan show. Jaakko Eino Kalevi soittaa itse kitaraa, bassoa ja koskettimia. Svengaavana rumpalina hän suorastaan loistaa. Muutenkin musiikki hengittää mukavan vapautuneesti.

Vahvinta materiaalia edustaa pahaenteisesti jynkyttävä Dystopia C-mollissa -raita, jonka kaltaiset olisivat tuoneet levylle lisää luonnetta. Kiekon puolivälissä koetetaan kiusallinen kymmenminuuttinen, kun ensin 1000 tähteä soi kuin Viking Linen mainosmusiikkina ja sen jälkeen Kun talvi tulee hortoilee tietämättä minne mennä. Niistä jälkimmäisessä Kalevi Järvelinin laulu tuo arvatenkin tahattomasti mieleen Circlen varhaiset levyt.

Toisinaan Töölö Labyrinth muistuttaa Jimi Tenorin vuosituhannen vaihteessa julkaisemasta musiikista, toisinaan jazzopiston kesäleiristä. Taustamusiikkina erittäin toimivalla levyllä on minun makuuni liikaa Steely Dania ja liian vähän Steve Albinia.

Lisää luettavaa