T-Bonesin Honey B tekee syrjähypyn. Kyse on 2013 kuolleen Jukka Alihangan sanoituksista, joihin Aija Puurtinen on säveltänyt musiikin. Siviilissä lääkärinä toiminut Alihanka muistetaan parhaiten Tuula Amberlalle tekemistään teksteistä. Kolme raitaa on Anu Haavan kynästä ja Kiuruveteen on puuttunut myös Love Records -legenda Atte Blom.
Jotain sukulaisuutta viisimiehisen Jalavein musiikissa onkin Amberlaan, vaikka tässä koukitaan vapaammin eri alueille. Keltaisen talon ullakosta ei ole helppo saada pitävää otetta. Piristävää on se, ettei koskaan tiedä minne päin musiikki seuraavaksi suuntaa eivätkä tekstitkään hiihdä tuttuja latuja. Tietty mystiikka on läsnä, vaikka tapahtumat usein ovat hyvinkin proosallisia.
Jossain iskelmän ja rockin hämärässä välitilassa pääsääntöisesti liikutaan Aijan haikeasta armottomaan yltävän laulun ja kahden tyylikkään moni-ilmeisesti pelaavan kitaristin (Markus Väisänen, Anssi Salminen) opastamana. Härski Viiden metrin päähän menee lähes punkiksi. Kamarin valot tunnelmoi kohtalokkaan nickcavemäisissä maisemissa ja Tyyntä kaipaava jää mieleen kummittelemaan. Peurat seikkailee sävähdyttävän filosofisesti viulun kera countryn ja Kaj Chydeniuksen leikkauspisteessä. Banjo muistuttaa Amerikan vanhoista vuoristolaisrämpytyksistä ja Kaksi kuumaa tulitikkua hidastelee koskettavana balladina.