Muun muassa Pate Mustajärven säveltäjäjoukoissa pyörinyt Nimimerkki Näkymätön eli Jukka Poijärvi on valmis astumaan varjoista estradille. Vuosien varrella on kokemuksen lisäksi kertynyt kohtaamisia, tilannekuvauksia ja abstraktiin taittavia tarinoita ulkopuolisuudesta. Nyt nämä tarinat on koottu samojen kansien väliin.
Pienissä annoksissa Nimimerkki Näkymätön -debyytin väljä ja kikkailematon folk toimii. Poijärven ajoittain Pepe Willbergin tulkintaa muistuttava laulu on miellyttävää, ja hahmona artisti vaikuttaa mahdottoman sympaattiselta. Mutta kokonaisuutena albumi on kovin vajaa. Mieleenpainuvat koukut uupuvat, odotettu crescendo ei koskaan tule, eivätkä tekstit tavoita sielun herkkää kipupistettä.
Musiikin ei missään nimessä tarvitse olla massiivista. Aihepiirien ei tarvitse olla elämää suurempia – arkisistakin asioista on mahdollista tavoittaa jotain salattua, mutta silti tunnistettavaa. Silloin pienestäkin tulee suurta. Kysykää vaikka Samuli Putrolta. Mutta jos tuota inhimillisyyden syvää ydintä ei arkikuvauksista tavoita? No, silloin lopputulos on pelkästään arkinen.