Levyarvio: Päätähti itse uhkaa jäädä varjoon omalla soolollaan – Hjelvik kokeilee siipiään tutuin keinoin

Hjelvik
Welcome To Hel
Nuclear Blast

Kvelertak-yhtyeessä alusta asti vaikuttanut laulaja Erlend Hjelvik erosi suositusta norjalaispumpusta 2018 kokeillakseen siipiään sooloartistina. Ensimmäinen Hjelvikin nimellä julkaistu pitkäsoitto sisältää äärimetalli- ja punkvivahteilla maustettua räkäistä viikinkiheviä, joka nojaa vahvasti folkahtaviin melodioihin, meneviin riffeihin ja muinaisnorjalaiseen mytologiaan. Siis hieman kuin Amon Amarthia rupisemmalla tuotannolla.

Welcome To Hel ei keksi pyörää millään tavalla uudelleen, vaan luottaa ennestään toimiviksi havaittuihin manöövereihin. Välillä liikaakin, sillä esimerkiksi Necromancessa kopioidaan niin surutta Iron Maidenin Fear Of The Darkin melodiaa että ihan naurattaa. Siitä huolimatta/juuri siksi levystä löytyy myös paljon tarttumapintaa ja vaikkei se olekaan omaperäisyyden riemuvoitto, on se silti viihdyttävä ja kestää useitakin kuunteluja. Father War avaa levyn väkevästi, loppu soljuu kivasti jälkilämmöllä.

Hjelvik on koonnut ympärilleen kovan soittoporukan, jonka tekemiset parantavat kokonaisuutta reippaasti. Vaikka miehen nimi kannessa komeileekin, uhkaa laulaja itse jäädä jopa muiden varjoon sinänsä musaan istuvalla, mutta pitemmän päälle yksioikoisella kähinällään.