Metalcoreensa death metalin ja progen assimiloinut yhtye on tehnyt jo niin tolkuttomia – ja tolkuttoman hienoja – julkaisuja, että se on tavallaan jo tyhjentänyt oman pajatsonsa moneen kertaan. Colors II jatkaa Colorsin (2007) ja The Parallaxin (2012) konseptia. Se on kokonaisteos, eli omalakisesti etenevä kokonaisuus, joka muodostuu toisiaan seuraavista kohtauksista eikä niinkään kappaleista.
Klassikoksikin tituleerattu Colors jäi hajanaiseksi, mutta Parallaxin tavoin Colors II onnistuu loistavasti, laittaa vielä paremmaksikin. Tällä kerralla yllätysmomenttia ei enää ole, mutta tämä ei syö albumin tehoa rahtuakaan. Albumi on hämmästyttävä trippi, joka vaatii kuulijalta kanttia heittäytyä sen vietäväksi.
Ärjy metalli, käsittämättömän kovat soittosuoritteet ja upeat melodiat muodostavat massiivisen teoksen. Tavallisen kuolevaisen ymmärrettävissä olevia rakenteita ei juuri löydy nytkään, mutta osia sentään toistuu. Tämän oleellisen myönnytyksen ansiosta Colors II on edeltäjiensä kaltainen häikäisevä spektaakkeli, mutta siinä on myös tarttumapintaa. Levy on melkoinen runsaudensarvi ja todella hienoa kuultavaa koko 80 minuutin mitassaan.