Levyarvio: Ruusukullan väristä lofi-hiphopia – Ollin artistiminä heittää hyvästit loppuun pelatulle tyylille

Olli
Like Someone To Love
Soliti

Muutama vuosi sitten pienillä alkukirjaimilla ja ”vilpittömän” pörröisellä pehmopojuestetiikalla pelannut nimi Olli (tai ”olli”) kohahdutti, koska hänen Bye-ep:nsä pari kappaletta olivat striimanneet Spotifyssa huomionarvoisesti. Suomessa aina kohahdetaan, kun tällaista tapahtuu.

Ollin pölyinen ja rahiseva torkkupeittosoundi putoaa ajanmukaiseen lofi-hiphop-genreen, joka on ottanut paikkansa z-sukupolven ”chillauksen” taustamusiikkina. Like Someone To Loven kaltaista ääntä ruusukullan sävyisine animekuvastoineen löytyy Youtubesta loputtomasti.

19-minuuttisen albumin utuiset pianot, napsuvat nylonkielet, kellopelit ja melodikat ovat kuitenkin tuttua äänimaisemaa kaikille Múminsa, Amiinansa ja Four Tetinsä kuunnelleille.

Tunteiden herättämisen sijaan levy vain performoi niitä. Sen ainoalla laulubiisillä Friends vieraileva räppäri BLANKTS mumisee ”ollaan vain ystäviä” -lauseen raadollisuudesta. Tämä tuntuu yhtä ikävystyttävältä genrekliseeltä kuin okkultismi hevimusiikissa.

Olli tuntuu kyllä tiedostavan tämän, sillä Like Someone To Love on nimikkeen joutsenlaulu. Jatkossa hän kuulemma tekee musiikkia otsikolla Knife Girl. Ehkä yksipuolinen lofi-hiphop-estetiikka on pelattu parissa vuodessa loppuun, ja pian netissä kohistaan taas jostain ihan muusta.