Levyarvio: Sinfoninen ihmislajin nerouden ja mielenvikaisuuden vyyhti – Medeia teki huikean fantasiateema-albumin

Medeia
Xenosis
Playground

Tamperelainen Medeia kieputtaa ilmeisesti koko tähänastista levykatalogiaan temaattisesti edeltävässä Xenosis-fantasiassa yhdeksi mytyksi luomiskertomuksen, eläinperäisen kulkutaudin, teknologisen maailmanlopun sekä vähän transhumanismiakin. Kaksi vuotta hiottu konseptialbumi on brutaali ja kaoottinen mutta samalla kaunis ja älyllinen, lähes sinfoninen ihmislajin nerouden ja mielenvikaisuuden vyyhti, jonka infovyöryssä riittää purtavaa. Uskon ja tieteen kakofonian kruunaavat suomalaisbändiksi harvinaisen monitasoiset lyriikat.

Turpasauna on tauotonta eikä massiivisia biisejä kannata yrittää vihellellä, mutta teknisyydessään progelta tuoksuvan deathcore-gyroskoopin laidoilla ja välillä ytimessäkin kieppuu niin voimallisia ja palkitsevia melodisia ja rytmisiä koukkuja, että käännän pieksännälle ilolla toisenkin poskeni.

Levyn soundeissa on väkivaltaa ja selkeyttä. Solisti Frans Aallon kuiva korina ja paniikinomaiset rääyt tuntuvat ainoalta oikealta scifi-apokalypsin ilmaisutavalta. Tyylikkäät koskettimet ja harkitun melodiset kitaraliidit tavoittelevat kaiken kaaoksen keskuksessa pieniä hippusia kauneutta ja löytävät sellaisen Ascensionissa. Xenosisissa on paljon kohdallaan.