Sarkasmiin mieltyneet nuoret miehet ovat vaihtoehtorockin ydinresurssi. Siksi esikuvilleen uskollista Kiwi Jr.:ia tekee mieli pitää osittain syyntakeettomana. Epäilyksen heidän musiikkinsa silti herättää: vieläkö tällainen pikkunokkela slackerismi puhuttelee ihmisiä?
Sinällään torontolaisten maailmaan on helppo astua. Nelikko jauhaa terhakkaita räimepaloja, joiden nuhrupinnasta peilautuu kokonaisen kulttuurin omakuva. Television, Pavement, Weezer, The Strokes – konteksti ei jää epäselväksi. Ilmaisun kruununa helisevät lakonisiksi etääntyneet huomiot, jotka kertovat vilkkaista hoksottimista, mutta telkeävät tunnelataukset itsetietoisen hymyn taakse.
Vaikka uutukainen ei tavoita Football Money -debyytin (2020) raikkautta, hallitsee Kiwi Jr. tyylinsä hyvin. Sen soitossa on irtonaisuutta, sävelkuluissa häpeilemättömyyttä ja sovituksissa tulkinnanvaraa. Siellä täällä yhtye paljastaa myös herkkyytensä kutkuttaville melodioille ja folk-sävyille. Jokin haraa kuitenkin vastaan. Kun kiveen hakatun tulokulman alta ei löydy seuraamaan houkuttelevaa persoonaa, ei käteen jää oikein muutakaan.
Nasevia kertosäkeitä ja hurmaavankin sietämätöntä kaikkivoipuutta levy kyllä tarjoaa. Mutta kestävän suhteen tukipilareiksi yhtyeen puujalat ovat liian ohuet.