Levyarvio: Smerz jalostaa ristiriidat omannäköisiksi aiheiksi – Believer-albumi hukkaa sirpaleisen sisältönsä rivien väliin

Smerz
Believer
XL Recordings

Rujo ja kaunis, kylmä ja lämmin, tekninen ja orgaaninen – vaikka vastakohdat ovat ilmeisiä, on niitä tutkivassa musiikissa omanlaisensa sointi. Ehkä siksi, että kontrastit eivät itsessään kiinnosta Catharina Stoltenbergia ja Henriette Motzfeldtia. Smerz-nimellä operoivalle kaksikolle tärkeämpää on se, miten äänten yhteisvaikutus liudentaa ristiriidat täysimittaisiksi aihelmiksi.

Vaivatta kategoriat eivät kuitenkaan hälvene. Katkelmina lainehtiva Believer on hitaasti aukeava yhdistelmä inttäviä laulurivejä, velttoja interludeja ja jyhkeitä elektrorytmejä. Onneksi paksunahkaisen soinnin alta löytyy myös herkkäpiirteisempi ekosysteemi. Konetaustoihin mukautetut orkestraatiot, viitteelliset folk-melodiat ja yleinen kaipauksellisuus pitävät ilmaisun elossa silloinkin, kun suuret linjat juuttuvat toistamaan itseään.

Vaikka albumin lasitettu yleisilme pehmenee paikoin suopeaksi, ei Smerz onnistu ratkomaan kaikkia itsepäisyytensä aiheuttamia ongelmia. Sirpaleiseen kokonaisuuteen mahtuu muutamia tyhjiä siirtymiä, jotka ylläpitävät dramaturgiaa, mutta hukkaavat sisältönsä rivien väleihin. Puhuttelevimmillaan Believer on sittenkin antautuessaan tarttuvaksi, ennakoitavaksikin.

Noina hetkinä albumi kuljettaa vakain siivin kauas pois; pohjoiseen, vuorille, arvoitustensa lähteille.