Levyarvio: Sukupolvensa tulkista yleisluontoisempiin teemoihin – Vilma Alinan True Crime on turvallisuudestaan huolimatta aivan hyvä poplevy

Vilma Alina
True Crime
Universal

Vilma Alinan kolmas levy on hiukan puolivillaisesti markkinoinnissa konseptoitu otsikkoaan mukaillen rikoslevyksi. Toki itse aloin unelmoida Rovaniemen kukkapenkkisurmista kertovasta biisistä, mutta tiesin sen toiveeksi, joka ei toteudu. Yllättäen melko lähelle sitä tarinaa päästään kappaleessa Alttari. Levy ei ole kuitenkaan Eleanoora Rosenholmin tai Rytmihäiriön tapaan täyslaidallinen tappojuttuja, vaan rikos kulkee mukana ennemminkin pohjavireenä, eräänlaisena tulkintaa ohjaavana iskusanana.

Markkinointimateriaalissa Vilma Alina kertoo vaihtaneensa biisintekovälineen kiipparista kitaraan, ja tämän kyllä kuulee selkeästi. Omaan makuuni ilmaisu on suoristunut vähän liikaakin. Teksteissä on useita onnistumisia, kirkkaimpana levyn nimibiisi True Crime ja single Nuoret rakastavaiset. Vilma Alina esittäytyi minulle kahdella ensimmäisellä levyllään sukupolvensa tuntojen kuvaajana, mutta tällä levyllä on siirrytty yleisluontoisempiin teemoihin.

Tuotannoltaan levy on liian turvallinen. Vaikka kappaleet ovat kitaralla sävellettyjä, on äänimaailma turhan lähellä aiempia levyjä. Olisin kaivannut enemmän vaaraa ja rohkeita irtiottoja.

Puutteistaan huolimatta True Crime on varma esitys. Hiukan tylsä, mutta toisaalta teksteiltään onnistunut, varsinkin, jos pyrkii aktiivisesti unohtamaan ajatuksen siitä, että kyseessä olisi teema-albumi.

Aivan hyvä poplevy!