Levyarvio: Suoraviivaisen murskaava Gojira – Ranskalaisbändi yksinkertaisti linjaansa ja teki viiden tähden voimannäytteen

Arvio julkaistu Soundissa 4/2021.
Kirjoittanut: Kimmo K. Koskinen.

Arvio

Gojira
Fortitude
Roadrunner

Gojiran seitsemännen albumin maistiaiskappaleista on näkynyt kommentteja laidasta laitaan. Sen ymmärtää, koska bändin ilmaisu on muuttunut progressiivis-kuolometallisen groove-thrash-djentin sävyistä yhä yksinkertaisempaan suuntaan. Fortituden edeltäjällä Magmalla (2016) yhtyeen ilmaisu tuntui vapautuvan samalla kun se muuttui selkeämpään suuntaan. Yhtyeen ydinajatus on kuitenkin edelleen pysynyt samana, joten isolta vaikuttava muutos ei kuitenkaan ole lopulta mullistava.

Fortitude jatkaa Magman iskevällä tavalla kappalevetoista linjaa. Se selkeyttää sitä entisestään, mutta tuo muassaan myös oman säväyksensä. Levyn aloituskappaletta Born For One Thingiä ei tarvitse kuulla kuin intron ohi, kun mielleyhtymä Sepulturasta on ilmeisen selkeä. Ei Fortitude mikään Sepultura-trippi ole, vaikka yhteydet eivät aloituskappaleeseen jääkään. Paikoitellen yhtäläisyydet brassimättöön ovat miltei alleviivaavia, mutta kyllähän ne myös toimivat. Suoraviivaisen murskaava ote kantaa läpi levyn.

Nyt bändi luottaa enemmänkin voimaan kuin tekniikalla briljeeraukseen.

Albumin erinomaisuus pohjautuu hyviin kappaleisiin, joiden keskiössä on mukaansatempaava rytmi, selkeänä jauhava melodia ja yksinkertaiselta vaikuttava kielisoitinten kudelma. Yksinkertaisuus ei ole koko totuus, mutta nyt bändi luottaa enemmänkin voimaan kuin tekniikalla briljeeraukseen. Gojira on löytänyt musiikillisen voimasuonen, jossa turha rönsyily ja kuorruttaminen on turhaa.

Erityistunnustus yhtyeelle on annettava siitä, että se ei soita itsetarkoituksellisesti oikeastaan mitään ylimääräistä. Chopseja ukkeleillariittää, mutta metallirumpalien parhaimmistoon mieltyvä Mario Duplantierkin lähinnä takoo voimallista 4/4-komppia vääjäämättömällä vimmalla.

Fortitudessa erinomaista on, että sen biisien kannattelijoina ovat kaikki sen elementit tribaaliperkussioista bassoon. Vaikka laulu tuntuu pääsääntöisesti vetävän kappaleita, minkäänlaista mielenkiinnon laskua Joe Duplantierin äänen vaietessa ei tapahdu.

Loistavan levyn merkki on se, että sen jokaisen hetken parissa haluaa nautiskella. Fortitude on sellainen levy.

Lisää luettavaa