GOJIRA: The Way Of All Flesh

Arvio julkaistu Soundissa 10/2008.
Kirjoittanut: ANTTI MATTILA.

Gojirassa on samaa löytäjää ja näkijää kuin Voivodissa, samaa kiemurtelevaa matkaopasta kuin Meshuggahissa ja tekniikkahurmoksessa puuhaavaa morbidangelmaista metsuria. Se kuuluu Mastodonin kanssa porukkaan, jolta on lupa odottaa ennenkuulumattomia näytteitä ja koko rintaman laajuisia yllätyksiä.

Arvio

GOJIRA
The Way Of All Flesh
Listenable

Gojirassa on samaa löytäjää ja näkijää kuin Voivodissa, samaa kiemurtelevaa matkaopasta kuin Meshuggahissa ja tekniikkahurmoksessa puuhaavaa morbidangelmaista metsuria. Se kuuluu Mastodonin kanssa porukkaan, jolta on lupa odottaa ennenkuulumattomia näytteitä ja koko rintaman laajuisia yllätyksiä.

Hienoa neloslevy The Way Of All Fleshillä on se, ettei sen tarvitse täyttää koko tilaa umpeen kuulostaakseen massiiviselta. Albumi  pitää taukoja, loiventaa, matelee, hyökkää ja pistää äkkiarvaamatta, mutta ennen kaikkea se hengittää. Silti se vaikuttaa monumentaaliselta rakennelmalta. Tässä suhteessa se poikkeaa ryöstöviljellyistä nykyajan metallilevyistä, joiden ideologiana on pitää kaikki elementit täysillä koko ajan ja kaataa heltymätön seinämä kuulijan päälle.

Gojira tietää paremmin. Levyltä voi löytää vaikkapa kokoelman kummallisia ääniä, perusriffin, Peter Tägtgren -tyylisen laulutuplauksen tai paikallaan jumittavan hirmuisen tunnelatauksen. Isoa ja pientä on sekaisin, laajaa viitekehystä ja yksityiskohtaista nippelitietoa, ja tästä syystä Gojiran ei tarvitse sekoittaa eri musiikkilajeja kuulostaakseen monipuoliselta. Se tekee sen omalla päällisin puolin kapealla, mutta sisältä rikkaalla tyylillään.

Tämä ei ole niin messiasmainen albumi kuin mitä kovimmat Gojira-fanit ovat uskoneet ja toivoneet, mutta ei ranskalainen metalli tämän levyn jälkeen entisel­läänkään ole.

Lisää luettavaa