Levyarvio: Taikasienibileet ovat ohi – Hexvessel kurkottaa uusiin ulottuvuuksiin

Hexvessel
All Tree
Secret Trees

Luonnosta, mystiikasta ja kansantarinoista ammentava Hexvessel maalaili debyytti Dawnbearerilla (2011) ja edelleen No Holier Templellä (2012) tummasävyisiä shamanistisia tunnelmia pääosin akustisia soittimia työkaluinaan käyttäen. When We Are Deathilla (2016) harpattiin puolestaan lähemmäs perinteisempää ja helpommin lähestyttävää rokkilinjaa atmosfäärin antaessa tilaa psykedeeliselle groovelle. Jos ensimmäiset levyt olivat The Doorsin The End, kolmas levy oli Roadhouse Blues.

All Tree sijoittuu johonkin tähän välimaastoon kallistuen enemmän alkupään tuotannon suuntaan. Taikasienibileet ovat ohi, särökitarat vaienneet ja rokkiklubista siirrytty leirinuotion ympärille levolliseen, unenomaiseen tunnelmaan akustisten ja perinnesoittimien säestyksellä.

All Tree ei ole ensimmäisten levyjen tapaan synkkä okkultinen riitti, vaan sukupolvelta toiselle periytynyt satu tai kummitustarina. Luontoa ja henkimaailmaa ihaillaan, muttei psykedeelisesti trippailumielessä tai pahansuovasti vaan kauniisti ja elokuvallisesti.

Hexvessel onnistuu uudistumaan ja kurottelemaan tarpeeksi uusiin ulottuvuuksiin, mutta pysymään silti uskollisena juurilleen, itseään hukkaamatta.