Levyarvio: Taimisen soolodebyytti kurkottelee aina iskelmäradioihin saakka – Viikate-kitaristi hylkäsi hetkeksi kitarasärön

Taiminen
Tiskin alta
Longplay

Viikatteen, Koljosen Tiekiistan ja ATK:n Ari Taimisen soolodebyytti poikkeaa aika paljon kitaristin bändien säröisämmästä tuotannosta. Ohto Pallaksen ja Antti Kivimäen tanssittava rytmisektio sekä Taimisen laulutulkinta ja kauniisti heläjävä akustinen kitara voisivat soveltua iskelmäradioiden soittolistoille, esimerkkeinä avausraita Charlene ja levyn tylsin biisi Taivaankartta.

Rockyleisölle on suunnattu kansanlaulumaiset Väärä mies, Koditon sekä Liha ja teräs, joissa on vaikutteita bluegrassista ja Toppo Koposen bändien kiperästä punkhumpasta. Koponen vastaa useimmista lyriikoista, jotka eivät kaikki täysin istu Taimisen laulettavaksi. Jostain syystä albumilta on ollut varaa jättää pois pari vuotta sitten julkaistu Hande Nurmion ja J.A. Mäen risteyttänyt Rantojen mies, jonka albumikokonaisuuteen sopimattoman sähkökitaran olisi voinut korvata akustisella.

Vinyyliversion b-puolen alkuun on perinteisesti laitettu albumin paras biisi, ja niin on tehty nytkin. 60-luvun loppuun kurkottavasta apokalyptisesta kappaleesta Pääskyt lentää matalalla tulee mieleen Nuggets-klassikko Shape Of Things To Come. Levyn toinen ässäbiisi, Saduton maa -tango kuulostaa mainiolta A.W. Yrjänä -parodialta.