Levyarvio: Tummia sävyjä angstisessa popissa – Uuden levyn industrial-vaikutteet tekevät Halseyn ilmaisusta entistä uhkaavampaa

Arvio julkaistu Soundissa 8/2021.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Arvio

Halsey
If I Can't Have Love, I Want Power
Universal

Kiinnostavimmat asiat musiikissa syntyvät jännitteistä ja ristiriidoista. Niitä yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Halseyn neljännellä levyllä riittää, kiitos albumille valikoituneiden tuottajien, Nine Inch Nails -kaksikko Trent Reznorin ja Atticus Rossin. Tarttuvat melodialinjat ja Halseyn pahaenteisen herttainen laulusoundi risteävät kiehtovasti kylmän synkkiin ja säröisiin taustoihin.

Tummia sävyjä Halseyn terävästi angstisessa popissa on ollut aiemminkin, mutta vuosituhannen vaihteesta tuttu industrial-soundi tuo hänen musiikkinsa aivan uudenlaista uhkaavuutta ja omaleimaisuutta. Tunnistettava NIN-soundi on tehokas kehys Halseyn teksteille, joissa hän kovasanaisestikin nostaa esiin niin sukupuoli-identiteettinsä kuin tuoreen äitiytensäkin kautta heijastuneita kokemuksia. Asetelmat ovat usein ahdistavia mutta mukana kulkee myös kokemus selviytymisestä.

Juuri tähän suuntaan Halsey on ollut menossa, ja juuri tällä tiimillä hän pystyi visionsa kirkastamaan.

Kappaleet seuraavat toisiaan hämmentävänkin erilaisina. Painostavasti tunnelmoivaa Lilithiä seuraa hektisellä junglebiitillä etenevä Girl Is A Gun. Sen jälkeen vuorossa on shoegazemaisen säröisästi rockaava You Asked For This sekä pelkistettynä folkina etenevä Darling. Yllättävän luontevasti toimiva biisipari on myös melankolinen balladi 1121 ja Dave Grohlin rumpujen ajamana kaahaava pop punk -ralli Honey.

Skaala on siis lavea, mutta kolmevarttinen kokonaisuus toimii onnistuneen biisijärjestyksen ansiosta: aina sopivin väliajoin Reznor/Ross vääntävät taikanappejaan kuuluvammin ja antavat albumille sitä leimaavan tumman ja sopivasti nyrjähtäneen yleissävyn.

Kaikkein parhaiten yhtälö toimii levyn avainraidaksi muodostuvalla tumman rockin mestarinäytteellä I Am Not A Woman, I’m A God, joka tyyliltään istuisi hienosti Reznorin omaankin ohjelmistoon.

Yhtälö saattoi tuntua paperilla yllättävältä, mutta mitä enemmän asiaa ajattelee – ja mitä enemmän levyä kuuntelee – sitä luontevampi se on. Juuri tähän suuntaan Halsey on ollut menossa, ja juuri tällä tiimillä hän pystyi visionsa kirkastamaan.

Lisää luettavaa