Body Countin Bloodlust (2017) tuskin olisi voinut ilmestyä parempaan aikaan. Koko läntisen pallonpuoliskon vitutuskäyrä saavutti lakipisteensä, ja yhtyeen sanoma osui suoraan kipupisteeseen. Ei ihme, että poliisiväkivallasta kertova Black Hoodie noteerattiin Grammy-ehdokkuudella.
Carnivore tuskin tulee samanlaista vastaanottoa saamaan. Body Countin agenda ei ole muuttunut tippaakaan vähäpätöisemmäksi, mutta Donald Trumpin ja muiden auktoriteettien sekoiluun jo turtuneen yleisön huomio on siirtynyt muihin murheisiin, kuten lähestyvään ekokatastrofiin. Carnivore ei ehkä edeltäjänsä lailla ajan henkeä vangitse, mutta se on silti oikein mainiota turpaanvetomusiikkia. Ice-T on vieläkin pohjattoman vihainen, ja yhtyeen muut jäsenet hoitavat tonttejaan edelleen erittäin mallikkaasti. Esimerkiksi vihamiehen myllyttämisestä kertova The Critical Beatdown on yhtä räppirässin juhlaa.
Vaikka Carnivorelta ei No Lives Matterin tai This Is Why We Riden kaltaisia täysosumia löydykään, on se silti hieno jatke Body Countin elpyneelle uralle. Levylle antaisi mieluusti korkeammankin arvosanan, mikäli yhtyeen itsensä asettama rima ei olisi niin korkealla.
