Levyarvio: Tyyli burleskista, soittajat Elvikseltä – Shannon Shaw’n soololevy on 60-luvun balladisoulia suurella sydämellä

Shannon Shaw
Shannon In Nashville
Easy Eye Sound

Roskan paavi John Watersin suosikkibändiksi kehutun rujon doo-wop- ja roots-yhtye Shannon And The Clamsin laulusolisti Shannon Shaw’n ensimmäinen sooloalbumi on viihdemusiikkia Nashvillen pompööseimmän countrypolitanin ja 60-luvun balladisoulin hengessä.

Ulkoisesti burleskiviihdyttäjän tai Waters-leffatähden näköinen Shaw kuulostaa Etta Jamesilta ja naispuoliselta Roy Orbisonilta. Myös Shannon And The Clamsin tuoreimman Onion-levyn tuottaneen Dan Auerbachin toistaiseksi kirkkaimmaksi kruununjalokiveksi kohoavan albumin isossa orkesterissa loistavat hänen lisäkseen Dusty Springfieldin ja Elvis Presleyn muinaisilla In Memphis -albumeilla soittaneet veteraanit rumpali Gene Chrisman ja kosketinsoittaja Bobby Wood. Jälkimmäinen on osallistunut myös sävellystyöhön Shaw’n ja Auerbachin kanssa (I Might Consider sekä albumin eittämättä paras kappale Broke My Own).

Hienointa Shaw’n levyssä on se, että se ei suinkaan ole pelkkää kiiltävää, menneitä loiston päiviä kumartelevaa ulkokuorta vaan tänä päivänä relevanttia ja sielukasta sisältöä suurella sydämellä esitettynä. Biisit ovat originaaleja. Amy Winehousen Back To Blackin jälkeen ei yksikään laulajatar ole puhutellut samalla tavalla.