Levyarvio: Unenomainen henkäily mehevöityy täyteläisyydeksi – Renée Reedin esikoisalbumi on intiimi tämän ajan folk-levy

Renée Reed
Renée Reed
Keeled Scales

Louisianassa cajunmusiikin ympäröimänä varttunut laulaja-lauluntekijätär Renée Reed debytoi pelkistetyn nimettömästi. 60-lukulainen folk, Richard Thompsonin mestariluokalle osallistuminen ja osin kotiseudun historialla selittyvä kiinnostus ranskalaiseen popiin ovat kaikki heijastuneet Reedin lauluntekoon.

Intiimisti kotioloissa alkeellisella kalustolla taltioitua Renée Reediä voi pitää tämän ajan folk-albumina, jolla perinteisin akustisen kitaran heleä pikkaus mehevöityy paikoin lähes orkestroiduksi täyteläisyydeksi. Unenomaista henkäilyä kohti kallistuvilla lauluillaan Reed käsittelee persoonallisesti niin epäterveitä ihmissuhteita kuin rakkausunelmiakin.

Out Loudin yksinkertaisena kiertävän kitarakuvion jälkeen Renée Reed näkee aaveen varovaisen valssin tahdissa. Muita raitoja iskevämpi Fast One on tässä seurassa nimensä veroinen ja levyn ranskaksi lauletuista kappaleista Ou est la fee sovittuu albumin painostavimmaksi esitykseksi.

Renée Reedin lyhyt louisianalais-ranskalainen päätösraita Drunken Widow’s Waltz on yllättäen ja ehkä myös tahtomattaan albumin kirkkain helmi. Poikkeuksellisen jämerällä poljennolla askeltava ja viulusoololla koristeltu umpivalssi hymyilyttää ja pakottaa palaamaan äärelleen.