Tasokasta kamaa tuottaneen TUMin toiminta tuntuu valitettavasti hiipuneen viime vuosina, mutta nyt yhtiö aktivoituu ja todellakin aiheesta. Lähtöpassi tulevaan on hurja, syvä ja kuulijaa haastava isku meitä kaikkia hämmentävään todellisuuteen.
Suomalaisen kirjallisuuden lujimpiin kivijalkoihin lukeutuva 84-vuotias Hannu Salama tekee kolmannen kerran yhteistyötä puhaltaja Hepa Halmeen nimensä väärttien Vapaiden Radikaalien kanssa, sillä yhtye on karsittu versio Halme Prospektista. Nyt on luovuttu rytmisektiosta. Tempoja nakuttavat Arttu Tolosen rytmikoneet ja hän loihtii laitteistaan hälyjä, jotka eivät jää pelkiksi efekteiksi vaan nousevat kokonaisuuden elimelliseksi osaksi.
Toki yhtä merkittävää on koko bändin vahvasti improvisoiva mutta alati koossa pysyvä yhteissoitto ja se on yhtä paljon free bluesia kuin free jazzia. Halmeen tenori ja huilut sekä Matti Riikosen trumpetti luovat upeita, hyvinkin sävelletyn oloisia rakenteita ja äityvät toinen toistaan väkevämpiin sooloihin koskaan kuitenkaan tavanomaiseen teema/soolot/teema-kaavaan turvautumatta. Esa Onttosen kitara häärii seassa pikantteja tekstuureja viljellen. Musiikin ja tekstin balanssi tuntuu täydelliseltä.
Salama näyttäytyy nykyajan Väinämöisenä loitsutessaan syntyjä syviä kaikkia helppoja ratkaisuja kaihtaen. Hän leikittelee sanoilla ja merkityksillä sähköistävällä vimmalla. Pitkät lauseet kiertyvät suorastaan kosmisella vääjäämättömyydellä kuin DNA-rihmat monikerroksisesti kryptiseksi viisaudeksi hurtin huumorin suolaamina. Vyörytys on hyvällä tavalla pakahduttavaa ja saa virneen kuulijan huulille.
Nuoret kapinalliset ovat hieno voimavara, mutta kyllä vanhat kapinalliset ovat vielä kovempi juttu. Todisteet löytyvät tästä.