Vihdoin Euroopassakin julkaistava White Noise edustaa kotimaassaan huikean suositulle aussiyhtyeelle uutta alkua.
Riffejä kirjoittaessaan verrokeiksi haettiin Led Zeppeliniä, Black Sabbathia ja AC/DC:tä. Muutoksen psychobillyä ja poppia naittavassa triosoundissa kuulee. Ongelmana vain on, että raskautettu Living End ei kuulostaa päivitetyltä Zeppeliniltä, vaan uraansa väkisin jatkavalta Audioslavelta.
Kun avausraita How Do We pärähti soimaan, oli pakko tarkistaa, onko promokuoriin piilotettu joku levy-yhtiön jäynä. Sen verran isosta muutoksesta on kyse. Vaikka näihin tunnelmiin palataan myöhemminkin esimerkiksi kolhosti tikkaavassa Make The Callissa, löytää tältäkin albumilta Living Endin ytimen eli hienoja kertosäkeitä, uljaita laulumelodioita ja roppakaupalla energiaa, joka varmasti räjähtää käsiin bändi päästessä tuuttaamaan keikalla.
Humppatukkien makuun Living End on kaupallistunut tietysti ajat sitten, mutta pakko on silti ihmetellä, kuinka hyvin läskibasson lätinä on levyllä piilotettu. Ja parempiakin kolmiminuuttisia bändi on käsistään päästänyt. On huolestuttavaa, jos levyn parasta antia on sen päättävä ska-tahtinen Sum Of Us.