LOVE: The Best Of Love

Arvio julkaistu Soundissa 09/2003.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Arthur Lee oli ulkopuolinen. Ehkä juuri sen vuoksi hän näki Los Angelesin kukkuloilta alas kaupunkiin katsoessaan jotain, mitä muut eivät nähneet. Ehkä juuri sen vuoksi hän näki sekä unelmat että todellisuuden.

Arvio

LOVE
The Best Of Love
Rhino

Arthur Lee oli ulkopuolinen. Ehkä juuri sen vuoksi hän näki Los Angelesin kukkuloilta alas kaupunkiin katsoessaan jotain, mitä muut eivät nähneet. Ehkä juuri sen vuoksi hän näki sekä unelmat että todellisuuden.

1960-luvun puolivälissä The Byrds innoitti kaksi mustaa miestä, Arthur Leen ja kitaristi John Echolsin, folkrockin pariin. Kaksi vuotta myöhemmin heidän perustamansa yhtye äänitti levyn, joka meni ilmestyessään Yhdysvaltojen albumilistan 154. sijalle. Nykyisin kyseistä levyä pidetään yhtenä täydellisimmistä koskaan julkaistuista laulukokoelmista.

Love-yhtyeen käyttövoimana toimi Leen ja entisen The Byrds -roudari Bryan MacLeanin välinen ystävyys ja ymmärrys. Forever Changes -albumia (1967) äänitettäessä yhtyeen muut jäsenet olivat kiinnostuneempia päivittäisestä huumeannoksestaan kuin Leen uusista lauluista ja niinpä kaksikko aikoi tallentaa albumin studiomuusikoiden kanssa. The Daily Planet – ja Andmoreagain-kappaleet kuultuaan Echols, basisti Ken Forssi ja rumpali Michael Stuart palasivat ruotuun järkyttyneinä siitä, kuinka upeaa musiikkia Lee (laulu ja kitara) ja MacLean (kitara) pystyivät luomaan ilman heitä. Albumin ilmestyessä Arthur Lee oli vasta 22-vuotias.

Nykyään Love tunnetaan lähinnä Forever Changesin avaran akustisen soinnin, huikaisevien orkestraatioiden ja terävien mariachi-torvien ansiosta. Sitä ennen yhtye oli levyttänyt jo kaksi albumia (Love, 1966 ja Da Capo, 1967), joista jälkimmäisen a-puoli on kuin harjoitelma tulevaa mestariteosta varten. Kokoelmalla onkin mukana yhtä vaille kaikki sen kappaleet, hienoimpana She Comes In Colors, jonka harpsichord-karusellin Madonna ja William Orbit varastivat Beautiful Stranger -singlelle.

Sähköisesti mutta aistikkaasti rockannut esikoinen on yliedustettu kuuden raidan turvin ja Arthur Leen täysin uuden kokoonpanon kanssa levyttämän Four Sail -levyn (1969) raskaampaa psykedeliarockia esitellään neljän kappaleen verran. Mukana kokoelmalla on myös Forever Changes -klassikon jälkeen ilmestyneen Your Mind And We Belong Together/Laughing Stock -singlen molemmat puolet.

1990-luvun puolivälissä Arthur Lee joutui vankilaan ampuma-aserikkomuksen takia. Kuusi vuotta palveltuaan Lee palasi lavoille saman yhtyeen kanssa, joka soitti hänen taustallaan jo 90-luvun alussa. Aivan kuten Brian Wilson on toiminut Pet Soundsin (1966) tiimoilta, viime aikoina Arthur Lee yhtyeineen on kiertänyt esittämässä mestariteostaan sitä jumaloiville yleisöille. The Forever Changes Concert taltioitiin Lontoon Royal Albert Hallissa tammikuussa.

Vaikka Arthur Leen äänessä ei enää ole levyversion tunnelmalle tärkeää ilmavuutta ja viattomuutta, on tulkintojen intensiteetistä helppo aistia, että kappaleet ovat hänelle yhä tärkeitä. Sama innostuneisuus tuntuu välittyneen myös muihin muusikoihin. Etenkin soolokitaristi Mike Randle on huimassa iskussa ja ruotsalainen jousi- ja puhallinorkesteri suorastaan säkenöi heittäytyessään kaikkien aikojen komeimpien pop-orkestraatioiden kimppuun. Harvoin rock-konsertin yleisö intoutuu hurraamaan trumpetille, kuten Alain Again Or -kappaleen soolon alussa. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa