LOWEMOTOR CORPORATION: Saturnalia

Helsinkiläinen kohubändi Lowemotor Corporation on niittänyt nimeä ja mainetta jo ennen debyyttialbuminsa ilmestymistä. Eikä vähintään uhkean laulusolistinsa Claudia Carnalin ansiosta, jonka aikaisempiin ansioihin kuuluu muun muassa hopeamitali strippauksen SM-kisoissa vuonna 2002. Luonnollisesti Saturnalian kansikuvassa ei ole säästelty eroottisia vihjauksia. Mutta kuten Rockbitch jo jokunen vuosi sitten todisti, ei pinnalle pötkitä paljaalla pinnalla, jos plakkarissa ei ole hyviä biisejä.

Alku on lupaava: klassikkoaineksia omaava The Flyin' G lähtee käyntiin Lauri Porran menevällä bassokuviolla, johon Janne Parviainen lähtee tykittämään suoraa komppia yllättävän tylysti. Maalaileva säkeistö puhkeaa kukkaansa tyylikkään kitaranäppäilyn myötä kertosäkeessä, missä Claudian kaihoisa, mutta räkäisen vittumaisesti vedetty laulumelodia tukkii hetkeksi epäilijöiden turvat. Tämän kappaleen ansiosta Saturnalia saa kolmannen tähden.

Valitettavasti samalle tasolle ei ylletä jatkossa. Kun kasarihenkinen kappalemateriaali ja tuotanto on laadukasta – mutta myös yllätyksetöntä ja kasvotonta – ei yhtye loppujen lopuksi lunasta sille asetettuja odotuksia useiden kertosäkeiden hyvistä hetkistä huolimatta. Kritiikkiä lankeaa myös viehättävän laulajattaren harteille, sillä välillä turhan varovaisesti ja Suomi-aksentilla nuotin vierestä vedetyt yksiulotteiset lauluosuudet nostavat karvat pystyyn.

Jone Nikula nimesi 4Pop-ohjelmassa Lowemotor Corporationin vuoden 2004 lupaavimmaksi tulokkaaksi. Olikohan Jonella jotakin muuta kuin musiikki mielessään tämän luonnehdinnan antaessaan?