LUCKY JIM: Our Troubles End Tonight

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2004.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Parina viime vuonna olen huomannut viihtyväni erityisesti 60-luvun lopun ja 70-luvun alun folk-rockin parissa. Dylan, Donovan, Hardin, Buckley, Jansch ja Fairport Convention yllättävät aina tuoreudellaan. Samoin tekevät saman linjan parhaat uudet edustajat, kuten Ron Sexsmith tai Midnight Choir.

Arvio

LUCKY JIM
Our Troubles End Tonight
Skint

Parina viime vuonna olen huomannut viihtyväni erityisesti 60-luvun lopun ja 70-luvun alun folk-rockin parissa. Dylan, Donovan, Hardin, Buckley, Jansch ja Fairport Convention yllättävät aina tuoreudellaan. Samoin tekevät saman linjan parhaat uudet edustajat, kuten Ron Sexsmith tai Midnight Choir.

Tähän saumaan Lucky Jim tipahtaa kuin kirkkaalta taivaalta. Our Troubles End Tonight hypnotisoi heti ensi soitolla eivätkä lukuisat lisäsoitot ole laimentaneet sen vaikutusta yhtään. Gordon Grahamen puhuttelevalla baritoni-äänellä laulamassa ja Ben Townsendin aivan nappiin tuottamassa musiikissa on outoa taikaa, jota ei voi tyhjentävästi selittää. Sehän siinä kiehtookin. Ehkä se on jonkinlaista kohtalokkuuden tuntua.

Herrat soittavat kaikki instrumentit. Etulinjassa soivat akustiset kitarat, ja helvetin hienosti sittenkin. Taempana sähköbasson ja rumpujen laitamilla ilmenee hiukan kilkuttavaa kapakkapianoa tai kujertavaa urkua, jopa syntikkaa ja viuluja – ainakin Heather Banksin syntisesti vierailemalla The Honeymoonersilla. Luultavasti jousetkin ovat synteettiset, mutta eivät onneksi kuulosta siltä. Täyteraitoja kokonaisvaltaisesta paketista ei löydy hakemallakaan. 

Lisää luettavaa