LYLE LOVETT: My Baby Don´t Tolerate

Arvio julkaistu Soundissa 01/2004.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Lyle Lovett on järkähtämättömän hyvä ja mutkaton levyttäjä omalla sarallaan, joka on hevonsontaa pöllyttämätöntä kantria käreällä bluesviisteellä. Hän hallitsee pätevän bändinsä kanssa melodiset ja soitannolliset peruselementit niin hyvin, ettei tyypillisinkään kaava kuulosta kliseiseltä.

Arvio

LYLE LOVETT
My Baby Don´t Tolerate
Curb Records

Lyle Lovett on järkähtämättömän hyvä ja mutkaton levyttäjä omalla sarallaan, joka on hevonsontaa pöllyttämätöntä kantria käreällä bluesviisteellä. Hän hallitsee pätevän bändinsä kanssa melodiset ja soitannolliset peruselementit niin hyvin, ettei tyypillisinkään kaava kuulosta kliseiseltä. Tämän takaavat erinomaiset laulut ja niihin paneutuva vakuuttava kertojan ääni.

Tosin Lovett värkkää hämäävästi toisiaan muistuttavia sävellyksiä, kuten hölkkäkomppiset kertomukset Truck Song ja sen jatko-osa San Antonio Girl. Hiukan hitaampi Nothing But a Good Ride -retostelukin lähentelee samaa sinänsä hyvää kaavaa. Levyn hienoimmat helmet ovat silti vaihtelevampia.

Ensisilmäyksen road-rakkautta svengaavasti ihasteleva Cute as a Bug, blues-tahtinen ihmissuhdeongelma My Baby Don't Tolerate, ironisen askeettinen saluunaralli On Saturday Night ja nätisti pikattu old timey -cover Election Day ovat kaikki moitteettomia makupaloja. Tunneskaalalla väkevimmin värähdyttävät sähkökitaran ja pianon seurassa riipaisevan melankolisesti vibrahoiva kaipuukappale You Were Always There sekä vastahakoista lempeä edelleen työstävä Working Too Hard. Lopun kaksi gospel-tyylitelmää vievät kantrin herrasmiehen todistamaan suuria tunteitaan kirkkokuoron edessä. 

Lisää luettavaa