MANU CHAO: Esperanza

MANU CHAO
Esperanza
Virgin

Manu Chaon edellinen levy Clandestino on mielestäni yksi 1990-luvun loppupuolen tehokkaimpia musiikillisia ikäväntorjujia. Ilolla ilmoitan, että superhörhön uutuus Esperanza yltää kutakuinkin samaan. Ex-Mano Negra on jälleen hiipparoinut maailmalla ja äiti maan yrttitarhassa antennit ylhäällä.
Manu Chaon kotikutoisen anarkistisen dub-estetiikan ja kaiken maailman musiikin synteesi on valloittava. Sielukkaalle akustiselle perustalle rakentuva hässäkkä sojottaa moneen suuntaan. Kainosti sykkivät konerytmit kertovat nykyaikaisesta hip hop-tunteesta, akustiset kitarat ja kaihoisat espanjaksi lauletut kappaleet kääntävät puolestaan ajatuksia lattarimaihin, erityisesti Meksikoon ja Karibialle. Omituiset pikkuorava-efektit sekä radioista ja herratiesmistä nyysityt irralliset latinoäänet lisäävät levyn trippimäisyyttä. Onneksi kollaasimaisuus ei kuitenkaan mene överiksi. Ihan oikeasti rakennetut ja hyvin toimivat laulut ovat kaiken värikirjonkin keskellä Esperanzan selkäranka.
Manu Chaon hervottomat sekakieliset lyriikat ovat jälleen aivan oma lukunsa. Yhtään Clandestinolta löytyvän "Welcome to Tijuana/tequila, sex and marijuana"-riimin tasoista killeriä ei levyltä löydy, mutta rietastelun vaaroista kertova calypso Promiscuity pääsee hyvin lähelle.
Oikeastaan tämä loistava kesälevy ja mielikuvitusmatka paljastaa itsensä jo kansikuvassa. Manu Chao seisoo siinä kitara sylissä, lenkkarit ja verkkarit jalassa, puvuntakki päällä ja outo pipo päässä. Manu Chao on sekä pukeutumisessaan että musiikissaan vapaa sielu.