Ranskalais-espanjalaisen Manu Chaon neljäs täyspitkä tulee kuin tilauksesta Suomen lastenlaulubuumin keskelle. Mitäpä muuta tämä 46-vuotias mies olisi läpi soolouransa tehnytkään kuin simppeliä ja naiivia, rullaavaa musaa, joka vetoaa sekä oikeisiin että aikuisten sisäisiin polvenkorkuisiin?
Entinen Mano Negra -pomo käänsi selkänsä poliittiselle paasaamiselle yli kymmenen vuotta sitten. Siitä eteenpäin omissa nimissä tehdyt biisikkeet ovat viehättäneet viimeistelemättömyydellään ja pöhköydellään. Tähän saakka Chaon hurmaavuus onkin ollut aina vilpittömän oloista, mutta La Radiolinalla on patsastelua, joka maistuu joko tahattoman tai tahallisen kosiskelevalta. Ja niin ollaan hetkessä väärillä aalloilla.
Rasittavaa on myös kuulla miehen ottavan pitkästä aikaa taas kunnolla kantaa. Vuoden 2002 livetupla Radio Bemba Sound Systemin, sen enempää kuin sitä vuodella edeltäneen hittialbumi Próxima Estación: Esperanzankaan äärellä ei tullut kertaakaan niin nihkeä olo kuin uutukaisen Politik Kills- tai Panik Panik -raitoja kuunnellessa. Pysyisipä letkeä maailmankansalainen siinä, minkä taitaa.