MARK LANEGAN BAND: Phantom Radio

Arvio julkaistu Soundissa 10/2014.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

MARK LANEGAN BAND
Phantom Radio
Heavenly Recordings

Rockin karismaattisimpiin ääniin lukeutuva Mark Lanegan on heittäytynyt ahkeraksi lopetettuaan upeaa jälkeä tuottaneen yhteistyön skotti Isobel Campbellin kanssa. Screaming Treesissä hienosti aloittanut mies yhdistetään yleensä juurevasti bluesahtavaan psykedeeliseen viritykseen, mutta tämä Laneganin 80-lukuista suosikkiradio-ohjelmaa peilaava uutuus jatkaa Blues Funeralin (2012) synttypitoisesta linjasta eteenpäin. Phantom Radiota paaluttavat krautrock ja punkin jälkeinen uusi aalto, kuten Echo & The Bunnymen ja Gun Club.

Lanegan lähti tekemään näitä biisejä puhelinsovelluksella synteettisistä rumpurytmeistä, joiden päälle lisäili sitten kitaroita ja syntikoita. Jälkimmäiset näyttelevätkin suurta roolia tässä, oikein mallikkaasti. Yhtä innostunut en ole rumpusoundeista. Onneksi ne enimmäkseen pysyttelevät säällisinä. Todella ällöttävää lätinää ilmenee vain Floor Of The Oceanissa, mutta sekin on muuten oiva kappale, kuten sen puoleen kaikki muutkin. Aiheet ovat tietysti synkähköjä, mutta jotain positiivista tässä kaiken mystisen tummuuden alla on, ja Markin ääni osuu taas suoraan käpyrauhaseen.

Sinkku Harvest Home ja Torn Red Heart muistuttavat Bowien Lowsta, 7th Day on mainion laakea pop-ralli, brittikitaristi Duke Garwoodin säveltämä I Am The Wolf akustisten kitaroiden sävyttämä tumma balladi ja Death Trip To Tulsa filmaattista uhkarockia parhaimmillaan.

Lisää luettavaa