MARK LANEGAN BAND: Bubblegum

Arvio julkaistu Soundissa 08/2004.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Ulkomuodoltaan itseään kaksikymmentä vuotta vanhemmalta näyttävä ja viskin raapiman äänen myötä myös kuulostava Mark Lanegan on soolotuotannossaan siirtymässä monimuotoisempaan suuntaan. Parempaa alkua tälle linjan tarkistukselle ei voi saada kuin läpeensä loistava Bubblegum.

Arvio

MARK LANEGAN BAND
Bubblegum
Beggars Banquet

Ulkomuodoltaan itseään kaksikymmentä vuotta vanhemmalta näyttävä ja viskin raapiman äänen myötä myös kuulostava Mark Lanegan on soolotuotannossaan siirtymässä monimuotoisempaan suuntaan. Parempaa alkua tälle linjan tarkistukselle ei voi saada kuin läpeensä loistava Bubblegum.

Aiempien Laneganin soololevyjen tärkein taustapiru on ollut Dinosaur Jr. -kitaristi Mike Johnson, joka Bubblegumilla on astunut sivummalle. Nyt palettia tuottajan ominaisuudessa pyörittävät Chris Goss ja Alain Johannes. Lopputulokseen on eittämättä vaikuttanut myös lyhyeksi jäänyt pesti Queens Of The Stone Agen täydentävänä vokalistina.

Aiemmat soolonsa pääosin akustisena toteuttanut Lanegan on toisen tulemisensa myötä uskaltautunut taas rockin pariin. Niinpä Sideways In Reverse ja Death Valley Blues tarttuvat ensimmäisinä korvaan, mutta etenkin jälkimmäinen on vielä tiiviinkin kuuntelun jälkeen selittämättömän hieno biisi QOTSAmaisessa riffittelyssään.

Laneganin ääni ja karisma pelastavat keskinkertaisemmankin levyn, ja toteutukseltaan hyvinkin pelkistetyiltä sooloalbumeilta ei ole puuttunut mitään. Mutta kiistämättömiä täysosumia soolouraan ei mahdu kuin cover-levy I´ll Take Care Of You, jolla mies tulkitsee vanhoja amerikkalaisia folk- ja blues-lauluja sydänveri valuen.

Viime vuonna ilmestynyt mini-albumi Here Comes That Weird Chill enteili muutoksen olevan edessä ja se kuvastikin hyvin, mihin yhä enemmän ryhmätyöhön luottava artisti oli menossa. Jotain Bubblegumin tasosta kertoo se, että levyltä ei jatkoon kelvannut kuin kolkosti kilkattava Methamphetamine Blues. Esimerkiksi jatkosta pois pudotettu Skeletal History olisi monen albumin avainraita. Bubblegumilla niitä riittää ilman sitäkin.

Screaming Treesissa uransa aloittaneen Laneganin tavaramerkiksi muotoutunutta synkän miehen hiljaista jupinaa Bubblegumkin sisältää, mutta aiempaa rikkaammin sovitettuna. Laneganin kuuluisalle äänelle annetaan myös paljon tilaa. Tuon äänen vetovoima on ylivertainen: levyn päättävän Out Of Nowheren intiimiys on jopa hämmentävää. Kuin mies laulaisi samassa huoneessa kuulijan kanssa.

Bubblegum on nykystandardien mukaan rock-levy, mutta sen vaikutteet ovat peräisin bluesista, folkista ja gospelista, johon levyn hartaus lähimmin vertautuu sillä erotuksella, että näissä lauluissa ei herraa liiemmin ylistetä. Mark Laneganin laulut ovat suruista tehty. 

Lisää luettavaa