Amerikkalaisen Mount Moriah -yhtyeen nokkanainen julkaisee täten ensimmäisen sooloalbuminsa.
Avaussinglenäkin ilmestynyt, post-Fleetwood Mac -tradition hallinnan pätevöittävästä auvosta ammentava helmeilevän herkkä avausraita A Lamb, A Dove antoi odottaa suuria. Kakkosena kuultava Baby’s Got The Blues generoi alati liian harvalukuisiksi jäävien joutenolon hetkien eloperäisiä tunnelmia vielä suhteellisen herkistävästi, mutta siihen ylevään sävyyn nimetyn debyyttimme puhti sitten hiipuukin.
Lionheart näivettyy turhan monen nykyfolk-albumin tyyppivikaan, jonka mukaisesti perinneuskollinen harmonisuuden vaaliminen alkaa sokean kulman syövereissä saostua mitäänsanomattomaksi läpsyttelyksi. Mainittu tapahtuu riippumatta siitä, miten sinällään ammattitaitoisella pohjalla hommelit lojuvat. Ei tässä levyssä missään nimessä mitään pahaa ole ja sekin on omiaan ruokkimaan turhautuneisuuden tuntua nenäliinapaketti hyppysissä venttailevassa kuulijassa.
Yhdeksän biisiä metaforistista himmailua ei tässä tapauksessa vaikuta kielivän kokemusmaailman toistaan kylläisemmistä kerroksista vaan pikemminkin sisällön rakentamiseen paneutumisen toissijaisuudesta.
