Arvio: Kaukaisten preerioiden horisontti ei kuuntelemalla muutu – H.C. McEntire erottuu poikkeuksellisella äänellään, mutta uusi levy on turhan yksipuolinen

Arvio julkaistu Soundissa 2/2023.
Kirjoittanut: Tomi Nordlund.

Arvio

H.C. McEntire
Every Acre
Merge

Mount Moriah -yhtyeestäkin tuttu H.C. McEntire saanee monet folk-artistit kateellisiksi pelkästään poikkeuksellisen upealla lauluäänellään. Hän tulkitsee samaan aikaan pehmeästi ja kuulaasti asettuen jonnekin Neko Casen ja Emmylou Harrisin välimaastoon.

McEntiren kolmas sooloalbumi Every Acre on kaukaisille preerioille tähyilevä, viipyilevän herkkä teos. Levyn raukea maisemallisuus miellyttää, mutta toisaalta reilun puolituntisen jälkeen tekee mieli tähyillä toisenlaisia horisontteja – niin kovin yhdenmukainen, jopa yksipuolinen albumi yleisilmeeltään on.

Maltillisen yhtyesoiton ja kaiutetun pianon kuljettama Every Acre tarjoaa runollisen matkan surutyön ja ihmiselon kipeiden asioiden pohdiskelun pariin. Parhaimmillaan albumi tuntuu eräänlaiselta musiikilliselta hengähdystauolta kaiken kiireen ja turhanpäiväisen touhotuksen keskellä. Esimerkiksi vastustamattomasti soljuvat Turpentine ja Rows Of Clower ovat tällä saralla muotovalioita.

Silti pari koukukkaampaa ja nopeatempoisempaa kappaletta olisi tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Kaunis mutta kasvoton Every Acre on välillä vaarassa hukkua omaan seesteisyyteensä.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa