Simply Redin debyytti (Picture Book, 1985) esitteli Mick Hucknallin tasokkaana sinisilmäsoulveljenä ja menestys olikin huima, mutta kummallisen pian homma meni enemmän tai vähemmän vetkuksi. Kun bändi pari vuotta sitten lopahti, Hucknall oli jo pitkään ollut sen ainoa alkuperäisjäsen.
Soololevyillään, joista American Soul on vasta toinen, Hucknall on keskittynyt covereihin. Tribute To Bobby (2008) nosti hattua Bobby Blue Blandille, nyt sama tehdään laajemmin Hucknallia innoittaneelle mustalle soulille. Tulos on harmillisen kahtiajakoinen.
Materiaali on mahtavaa ja Hucknall laulaa Otis Reddingin (That’s How Strong My Love Is), Etta Jamesin (I’d Rather Go Blind), Nina Simonen (Don’t Let Me Be Misunderstood), Aaron Nevillen (Tell It Like It Is) ja vastaavien helmet kiistattoman hienosti ja tunteella. Simply Redissäkin soittaneen multi-instrumentalisti Andy Wrightin kiillotettu tuotanto on vain kuin 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. Ei täysin ällöttävä, mutta ikään kuin tahattoman muovinen, ilman mitään radikaalia tai ironista kulmaa. Maanläheisemmällä otteella tämä olisi voinut olla todella kova kiekko.