MIKKO KUUSTONEN: Musta

YK:n humanitäärisenä lähettiläänä Kuustonen joutuu jännittäviin paikkoihin ympäri maailmaa, bonuksena tulee roppakaupalla laulunaiheita. Niitä Musta suurelta osin purkaa.

Eloa aikuisesti puntaroivissa sanoituksissaan Mikko varoo ajattelemasta asioita loppuun kuulijan puolesta. Ainoain-kappaleessa hän tunnustaakin: "se mitä tiedä en on aina suurinta/jää väliin rivien tää taipale." Siinä on viisautta.

Musiikillisesti tyyli on paalutettu liiankin selvästi. Mustakin lepäilee täyteläisen kypsästi Jerry Jeff Walkerin ja Tom Russellin tapaisten amerikkalaistarinoitsijoiden country rock-varjossa. Olli Haaviston pedal steel ja dobro, Kuustosen huuliharppu ja Johanna Iivanaisen taustalaulu värittävät erittäin tyylikkäästi tutun verkkaista menoa, mutta yllätykset ovat kortilla ja melodioiden reviiri ahdas. Kaivattua särmää tuo ärtsyin torvin ja Timo Kämäräisen laajasti murisevan kitaran kera tanssiva Tulimaan tango sekä levyn huipuksi nouseva Orpo piru, jonka tumma hoodoo muistuttaa Gene Clarkin unohdetusta No Other -mestariteoksesta.