Tällä levyllä ei ole kyse erityisesti folkista. Tosin Monsters Of Country Rock olisi ollut vielä hölmömpi nimi yhtyeelle.
Neljän mestarimuusikon yhteishanke soi vähemmän kuin osiensa summana. Bright Eyes -nimen ainakin toistaiseksi hylännyt Conor Oberst, My Morning Jacket -jehu Jim James ja vähitellen profiiliaan nostanut M. Ward ovat kaikki tehneet omillaan tai yhtyeidensä kanssa parempia levyjä. Vankkurien neljäs pyörä on Oberstin pitkäaikainen luottomies Mike Mogis, joka on äänittänyt ja miksannut albumin ja joka soittaa tarvittaessa mitä tahansa mandoliinista lyömäsoittimiin.
Tietenkin tällaisten tekijöiden musiikki on ammattitaitoista ja sinänsä mukavaa kuunneltavaa. Levy on soitettu ja etenkin laulettu hienosti, ja kaikesta välittyy, että nelikolla on ollut mukavaa yhdessä. Arvatenkin sätkiä on kääritty, kaljaa kitattu ja The Bandin levyjä kuunneltu usein aamutuimaan asti. Vahinko vain, että suomalaisten lauluntekijöiden toisaalla tässä lehdessä kuuluttama sisältö jää vähiin.
Kvartetin pakoton musisointi ihastuttaa, mutta suuria tunteita nämä laulut eivät herätä. Kaverusten kuvitteelliselle Kaikki parhaat -kasetille pääsevät vain Dear God -soulpastissi, jossa miehet laulavat ja samalla esittelevät omat persoonallisuutensa uskomattoman hienosti, sekä Conor Oberstin kauneimpien balladien joukkoon mahtuva Temazcal.