Montevideo on noudattanut sanontaa ”hiljaa hyvä tulee” ehkä liiankin kirjaimellisesti, sillä sen verran kauan debyytin ilmestyminen kaupan hyllyille kesti. Nyt kun levy on käsissä, voi rehellisesti todeta, että Come Clean ei olisi juuri laadukkaampi tekele voinut ollakaan. Montevideon laajakangaspop soi levyllä suurempana kuin koskaan, mutta mukaan on mahtunut tyylipuhtaita sävyjä myös juurekkaamman ilmaisun parista. Muutamassa kappaleessa isoon rooliin nouseva huuliharppu on tästä oiva esimerkki.
Montevideon kutsuminen eräänlaiseksi suomi-indien ykkösketjuksi ei olisi lainkaan perustelematonta, löytyyhän yhtyeen jäsenten cv:stä nimiä kuten The Pansies, Shadowplay, Treeball ja James The Beaver. Aina lopputulos ei ole osiensa summa, mutta Montevideon tapauksessa kaikki palaset näyttävät napsahtaneen luonnollisesti oikeille paikoilleen. Sam Shinglerin kirjoittamat laulut heijastelevat viimeisen kolmen vuosikymmenen popmusiikin eri puolia, mutta selvän linjakkuuden piirtämissä rajoissa. Hienoin yksittäinen näyte tästä on levyn pakahduttava nimibiisi, joka päihittää kirjoissani jopa yhtyeen varhaisen Panamerican-täysosuman.
Montevideon Come Clean on kaikilla mittareilla varmasti yksi suomalaisen indie-kentän eheimmistä teoksista. Vastoin useimpia ajan hermolla olevia virkaveljiään, sille voi povata varsin pitkää kuunteluikää.