MOONFACE & SIINAI: My Best Human Face

MOONFACE & SIINAI
My Best Human Face
Jagjaguwar

Spencer ”Moonface” Krugin ja Siinain yhteisdebyytti, Heartbreaking Bravery (2012), oli erinomainen esimerkki nappiin menneestä roolituksesta. Siinain kraut-pauhu antoi Moonfacen kauneudentajulle jylhät puitteet, Moonface puolestaan Siinain soitolle vereslihalle raapiutuneen samastumispinnan.

Debyytin tutkiskeleva vakavuus on vaihtunut leikitteleväänkin välittömyyteen, mutta yleisvaikutelma on edelleen harras. Kuten Spencerin soolonakin levyttämä City Wrecker hienosti osoittaa, traagisen läsnäolon ja etääntyneen rujouden välinen jännite muodostaa yhä laulujen selkärangan.

Usein yhtälö toimii. Avausraita The Nightclub Artiste ja lakonisuudessaankin herkkä Ugly Flower Pretty Vase ovat esimerkkejä intuitiivisesti nyansoidusta tunnelmanhallinnasta, jollaiseen harvat pystyvät. Kokonaisuutena My Best Human Face ei kuitenkaan kuljeta aivan yhtä syvälle kuin debyytti. Huippuhetkien rinnalla on myös hajanaisuutta ja haaleaa sahaamista.

Moonfacen ja Siinain yhteistyö perustuu pikemminkin vuoropuheluun kuin symbioosiin. Liitto on kuitenkin hedelmällinen. Ilmaisun omistautuneisuus ja äänimassan monitasoisuus houkuttelevat toistuvasti mukaansa, ja karhean pinnan alta löytyy paljon avaraa kauneutta.