MORBID ANGEL: Heretic

Laulajavaikeuksien kanssa pähkäillyt Morbid Angel rakenteli Hereticiä kaikelta valolta suojassa ja pienoisena yllätyksenä tulee, että kokoonpanossa seisoo edelleen laulaja-basisti Steve Tucker, joka erosi bändistä pari vuotta sitten. Hyvä että seisoo, sillä kyllä Tuckerin tuhti laulanta on Morbid Angelille omiaan.

H-albumiinsa edennyt Tampan death-suuruus on itsevarmalla tuulella ja lähtee valtaisaan tekniikkasavottaan. Biisit ovat nyrjähtäneitä palapelejä, joissa Trey Azagthothillakin lienee muistelemista. Heretic ei ole ensimmäinen levy, jolla Morbid Angelin teho loppuu teknisyyteen, mutta tällä kiekolla kaikki vedetään yli.

Mutta kyllä reissulla tutkittavaa riittää, sillä esimerkiksi Pete Sandoval on hurjalla päällä ja miehen päryytyshyökkäyksiä saa väistellä tosissaan. Rummut purskahtavat hirmuisiin vyöryihin ennalta-arvaamattomissa kohdissa, kuten Enshrined By Grace näyttää. Kun Azagthoth vielä lisää biisiin äärimmäisen oudon, taustalle upotetun kaikuvan soolon ja biisi kaikesta huolimatta toimii rouheasti, on päätä raavittava ihmetyksen vallassa. Kitarasoundi on niin rapea, että riffien pelkää napsahtavan keskeltä kahtia. Levyn kokonaissoundi taas on heppoinen. Primitiivinen kyllä, mutta vähän liiankin luolamiestä jopa Morbid Angelille.

Tuntuu siltä ettei kolmikko itsekään ole osannut kotiin Heretic-reissultaan. Bändille ominaisen kieroutuneen biisinvientiperinteen ansiosta monet siivut toimivat moitteetta, kunhan vähän kompassia tarjoaa, mutta kokonaisuutena tämä on jo vähän liikaa.