NADINE: Lit Up From The Inside

Missourin St. Louisista kotoisin oleva Nadine ei ole niin rock'n'rollia kuin Chuck Berryn biisistä muistuttavasta nimestään voisi päätellä. Nelisen vuotta vanhan yhtyeen kolmas albumi soi pikemminkin uuden amerikkalaisen kantrin, folkrockin ja etenkin Neil Youngin jäljillä. Lit Up From The Insiden avausraidan Without A Replyn kaltaista materiaalia voisi kuvitella löytyvän Youngin hyvässä lykyssä tällä vuosituhannella ilmestyvän antologian ykkösosalta.
Nadinen runsaasti akustisia soittimia sisältävä soundi kuljettaa kvartetin biisejä laiskanpuoleisesti. The Kinksin Daysin mieleen palauttava When I Was A Boy särisee ja kolisee hi-fistien painajaisena ja Angelalla Nadinen romuluisuus kärjistyy repivänä vääntyilevään turbokitarointiin. Kappaleen melodian neilyoungisuus palaa Helplessin ja After The Gold Rushin päiviin. Jos Every One-Sided Storyn laulaisi Adam Reichmannin sijasta Margo Timmins, niin herkkä biisi olisi kotonaan myös Cowboy Junkiesin levyllä. Entuudestaan tuntemattoman artistin tai bändin luomaan kaikkinaista pintakiiltoa vailla olevaan ja sisällöltään korkealaatuiseen levyyn törmääminen ei ole näinä aikoina aivan jokapäiväinen tapahtuma. Lit Up From The Inside on kaiken tuon lisäksi hiljaista amerikkalaisuutta parhaimmillaan.