NAKED: This One Goes To Eleven

Arvio julkaistu Soundissa 04/2004.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Parikymppisistä kavereista koostuva pääkaupunkilainen Naked ottaa räikeät vaikutteensa jäsentensä syntymän ajoilta. Hanoi Rocksia hyödynnetään sekä bändin visuaaliseen ilmeeseen että This One Goes To Eleven -albumiin optimaalisesti.

Arvio

NAKED
This One Goes To Eleven
Megamania

Parikymppisistä kavereista koostuva pääkaupunkilainen Naked ottaa räikeät vaikutteensa jäsentensä syntymän ajoilta. Hanoi Rocksia hyödynnetään sekä bändin visuaaliseen ilmeeseen että This One Goes To Eleven -albumiin optimaalisesti. Kotimaiseen rock-kenttään syntyy säännöllisin väliajoin ellei peräti non-stopisti Hanoi Rocks -klooneja, joilla ei juuri ole omaa sanottavaa saati edellytyksiä Andy Warholin legendaarista varttituntia pidempiaikaiseen kuuluisuuteen. This One Goes To Elevenin perusteella Naked on vaarallisen lähellä juuttua tähän kastiin.

Yllättävän onnistuneen paluun tehneen esikuvansa lämmittelyaktina Naked on saanut maistaa jo hieman eltaantuneen glamourin murusia, mutta puhtaasti omaehtoisen rock'n'roll-loiston makuun pääsyä bändille ei uskalla ennustaa. This One Goes To Eleveniä kuunnellessa tuntee poikamaisen ulkokohtaisuuden läsnäolon. Poseeraustaidot tai edes asialliset biisit ja toimiva soitto eivät auta, jos kokonaisuuden vakuuttavuus lähestyy Ripsipiirakan luokkaa. Esimerkiksi Sisterin sinänsä aiheellinen ja paikkansa pitävä varoitus "Too much cocaine will drive you insane" kuulostaa The Muffin laulamana lähinnä kirjanoppineelta toteamukselta.

This One Goes To Elevenin valossa Naked on tyypillinen onko-tukka-hyvin-näkyykö-kello -bändi, jolle rock on ennen muuta tyylipuhdasta pintaa. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa